Ensimmäinen viikko on vierähtänyt täällä Phuketissa, alku valmistelujen ja kodin laittamisen merkeissä. Eikä mitään uutta ja ihmeellistä ole vielä eteen ilmaantunut.

Matkamme meni tänne hyvin, ja saimme turvallisesti asettua tänne, jo ennakkoon varattuun asuntoomme.

Täällä on tavanomaista, että aina on pientä säätöä asioissa. Kokous tilojen varaukset olivat ihan Ok ja maksu niistä on suoritettu, sekä kaikki hotellille jättämämme kirkon tavarat olivat säilyneet hyvin. Henkilökohtaiset tavaramme ovat olleet varastoituna räätäli ”Tuomon” luona. Tuk tuk kuskit tarjoavat innokkaasti kyytipalveluitaan, ja hintakin sovittiin 200 thb, mutta kun selvisi, että onkin laatikoita ja vielä pitäisi nousta jyrkähköä mäkeä ylös ei kyyti kiinnostanutkaan ja olisi pitänyt saada enemmän rahaa. Periaatteen miehenä en siihen suostunut, olihan kysymys vain vajaan kahden kilometrin matkasta, lopulta kuitenkin löytyi kuljettaja joka lähti ajamaan. Siitä hyvästä pieni tippi ja kuljettaja ja me olimme tyytyväisiä. Ei sitten muuta kun tavaroiden purkaminen ja asettuminen taloksi. Asumiseen liittyen pientä säätöä heti alussa on ollut, vesiputken liitos pihalla irtosi eikä sulkijaa löytynyt mistään, mutta korjaaja tuli kyllä nopeasti paikalla. Eräänä iltana kun alkoi sataa vettä niin ihmettelimme kun olimme jo vuoteessa, että mistä sitä vettä oikein roiskuu. Katostahan sitä sitten tippui pienestä reiästä, elikkä katto vuotaa totesimme. J Tunnetusti joka paikkaan sopivaa ilmastointiteippiä löytyi tavaroistamme ja sillä sain reiän teipattua niin, että veden tulo loppui, piti vain toivoa että sade lakkaisi että ei vettä tule välikattoon niin paljon että levyt tippuu. Aamulla kertomaan vuokraemännälle tilanteesta ja lupaili, että huomenna tulee korjaaja, no pienen keskustelun jälkeen hän lopulta lupasi, että tänään tulee ja niinhän ne korjaajat tuli ja uusia levyjä laitettiin katolle. Ainakin tähän asti olemme saaneet olla kuivana talon sisällä.

Pihapiirissämme kasvaa banaanit ja pabayat joista osansa haluaa myös muutama apina käydä salaa hakemassa. Saimme kyllä ohjeen että ajakaa ne pois, eipä noita ole muutamaan päivään enää näkynyt.

Lähes kahdeksan kymmentä mainosta on laminoitu ja levitetty Kata-Karon alueelle tiedottamaan toiminnastamme, ja matkatoimistoihin on oltu yhteydessä vaihtelevalla menestyksellä, heidän toimipisteensä ovat hävinneet lähes kokonaan tältä alueelta. Kun Suomituristit hajaantuvat niin laajalle alueelle, saarille ja muille uusille alueille,

Lauantaina 1.12 aloitimme kokoukset ja paikalla oli kymmenen kuulijaa meidän lisäksi. Ensimmäiset kokemukset ovat että suomalaisia on vielä aika vähän täällä, mutta venäläisten määrä on taas kasvanut huomattavasti. Kaikessa voi sanoa, että on saatu kulkea jo edeltäpäin valmistetuissa teoissa taas kerran.

Saamme olla kiitollisia ja hyvillä mielin, olemme saaneet jo viikon aikana kohdata monia vuosien aikana tutuksi tulleita ystäviä, ja vaihtaa kuulumisia.

Me ihmisinä koemme asioita eritavalla, toiset enemmän tunteella ja taas me toiset järjellä. Olen saanut Jumalan armosta olla muutamissa ”hankkeissa” eripuolella maailmaa joitakin kertoja useampia kuukausia, niin en voi sanoa että sydämestäni on osa jäänyt jonnekin, muuten se olisi aika ”riekaleena”. Paljon hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa ja lämmöllä heitä muistaa. Kuitenkin olemme kokeneet, että tämä on meidän tehtävämme nyt ja teemme sen sydämestämme Herralle.

Sydämeltämme olemme suomalaisia mutta Jumalan avulla olemme voineet hyvin sopeutua eri kulttuureihin ja tilanteisiin.

Olen Suomalainen!