Öljysäiliön saarna!

Tässä sateisina päivinä on noussut mieleeni tapaus tuolta viime vuosituhannelta, elettiin syksyä vuonna 1978. Vettä oli satanut useita päiviä ja silloisen työpaikkani kotkan keskussairaalan kattokin vuoti vettä sisään ja etsittiin astioita, joita oli potkin poliklinikan aulaa.
Sadevesi kaivoista silloisen asuntomme  lähellä vettä pulppusi ylöspäin. Olimme rakentamassa silloin talo Kotkassa ja oli onneksi katto jo päällä eikä sen suhteen ongelmia. Olin vähän aikaisemmin laittanut öljysäiliön maahan ja täyttänyt hiekalla montun.Yhtenä päivänä sitten kun menin rakennus työmaalle, katselin jo vähän kauempaa. että mikäs se siellä on ilmestynyt pihaamme. Lähemmäksi tultuani huomasin että sehän on öljysäiliö. Vettä oli tullut niin paljon että pintavedet olivat valuneet tiivistämättömään monttuun, täyttänyt sen nostaneet öljysäiliön ylös montusta ja se kellui siinä.
Olin laittanut sen kyllä kiinni valettuihin betonipalkkeihin, mutta eivät ne mitään pitäneet kun vesi täytti montun, nousi koko säiliön betoni palkkeineen ylös. Ei auttanut muuta kun kaivaa monttu uudelleen auki. Kun kaivoimme vähän syvemmälle, niin sieltähän löytyikin kiinteää kalliota johon ankkuroimme säiliön kiinni ja siellä on pysynyt.

Tämä tapaus puhuttelee lähes 40 vuoden jälkeen, kuinka tärkeää on kiinnittyminen Kristus kallioon, juurtuminen, kaivautuminen syvemmälle Hänen tuntemiseensa.

Ef 3:16-17Rukoilen, että hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne. Rukoilen, että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina,
Rukous ei ollut Paavalille pelkkiä sanoja. Tässä rukouksessa on viisi konkreettista toivomusta: hän rukoilee heille syvempää sisäistä kasvua, uskoa, lisää rakkautta, suurempaa Jumalan tuntemusta ja täyteyttä.. Paavali ei rukoile »meidän toiveidemme» vaan »Jumalan kirkkauden runsauden» mukaisesti. On helppo lannistua, kun ajattelee omaa voimattomuuttaan. Me olemme todella avuttomia, Kristus ei ole vain uskovan luona pistäytyvä vieras, vaan hänestä tulee talon Herra, hän haluaa kuuliaisuutta. Kristus voi asua vain sellaisessa sydämessä, joka on avattu hänelle. Hän ei tunkeudu väkisin kenenkään luo, vaan seisoo ovella ja kolkuttaa Kun joku avaa, hän käy sisään.

Kuinka tärkeää on että olemme ankkuroineet elämämme Kristus kallioon.

 

Toinen asia joka olisi pitänyt sen öljysäiliön siellä montussa vaikka pintavedet täyttivätkin sen montun, olisi ollut se, että se säiliö olisi ollut täytetty Öljyllä. Tämä totuus nostaa esiin hengellisen elämämme kohdalla se kuinka tärkeää onkaan Kristukseen ankkuroitumisen lisäksi, olla täytettynä Pyhällä Hengellä!

Ef.5:18. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
Pyhällä Hengellä täyttymisen. Se johtaa mielekkääseen elämään. Silloin kysymyksessä ei ole hetken innostus. Henki antaa pysyviä ja jatkuvia siunauksia.

Joh.16:13-15 Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” 
Jeesuksen sanat..Luuk.5:34. Valvokaa! “Pitäkää varanne, ettei päihtymys ja juopottelu eivätkä maalliset murheet raskauta teidän sydäntänne, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
Aika jossa elämme haastaa meitä yhä voimakkaammin juurtumaan Kristukseen ja janoamaan Pyhällä Hengellä täyttymistä.

Heb.2:1 Sen tähden meidän tulee yhä tarkemmin pitää kiinni siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain joutuisi virran viemiksi. (virran viemiksi harhaan)
Tässä ajassa on monenlaisia maailmallisia virtauksia, on hengelliseen kaapuun pukeutuneita virtauksia, joiden vietäväksi on meillä vaara joutua, jos emme ole ankkuroituneet Kristukseen, ja täyttyneet Pyhällä Hengellä. Nämä kaksi asiaa ovat tärkeää tekijää jotta emme ole kaikkien virtauksien vietävissä.

Koska meidän on hyvä muistaa Paavalin sanat;
1.Kor.10: 12. Joka siis luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.

On hyvä muistaa kenen varassa jokainen elinpäivämme on.

Elämä on lahja joka tulisi käyttää viisaasti. Se on mahdollista Kristus kalliolla!

1.Kor.3:11-15 Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.  Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,  itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.  Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan.

 Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.

 

Tämän mahdollistaa Kristuksen sovitus työ golgatalla puolestamme, vaikka olemmekin heikkoja ja epäonnistumme, Hänen sovituksensa on täydellinen!

 

Fil.1:3-6. Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Aika jossa elämme haastaa meitä yhä voimakkaammin juurtumaan Kristukseen ja janoamaan Hengellä täyttymistä.

jotta emme ole kaikenlaisten virtauksien ja tuulien vietävissä.

 

Fil.4:1 Rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa siis lujina Herrassa, rakkaat!

Kol.1:23Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet. Tämä evankeliumi on julistettu koko luomakunnassa taivaan alla, ja sen palvelija minusta, Paavalista, on tullut.

Tarvitsemme tätä Paavalilaista asennetta, Evankeliumissa on edelleen meidän ainoa toivomme, päästä kerran perille taivaan kirkkauteen.

 

Kuinka tärkeää onkaan, että me juurrumme Kristukseen, ankkuroidumme Häneen, ja  janoamme Pyhän Hengen täyteyttä!

 

                                                                 T. tahvo